perjantai 20. maaliskuuta 2015

Masentaa

Tunnen kuinka minua katsotaan kaupungilla pitkään, 
tunnen kuinka minua haukutaan ja pilkataan.
Tunnen kuinka ihmiset ajattelevat minun olevan lihava ja ruma.
En haluaisi heistä välittää,
mutta välitän silti.

********************

Istun yksin ulkona,
on vielä vähän pakkasta ja kylmä.
Mietin elämää,
mietin tulevaisuutta,
mietin kaikkea.
Suuret kyyneleet valuvat poskellani,
tunnen kuinka ne jäätyvät poskiin kiinni.
Minusta tuntuu vihdoinkin hyvältä,
tuntuu että joku välittää minusta.
Tuntuu että voisin olla onnellinen,
ihanan ihmisen kanssa.
Olemme niin erilaisia,
etten tiedä mitään mistään,
en tiedä onko meillä yhteistä tulevaisuutta,
en tiedä mitä hän minusta ajattelee,
vai ajatteleekohan mitään.
Minä ajattelen päivittäin häntä,
mietin päivin,
mietin öin.
Ikävöin,
ikävöin päivin,
ikävöin öin.

********************

Olen yksin,
ihan yksin tässä tyhjässä ja pimeässä huoneessa.
Minusta tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälleni.
Ei ketään missään,
tuntuu kuin olisin ollut täällä yksin ikuisuuden.
Kukaan ei minua näe,
kukaan ei soittele ja kysele,
kukaan ei kaipaa minua.
Olen ihan yksin.

********************

Olen suuri puheenaihe kaveri piirissä.
Tunnen kuinka minua vihataan ja inhotaan.
Tunnen kuinka minusta puhutaan pahaa ja paljon.
Tunnen kuinka kukaan ei pidä minusta eikä
tahdo kanssani olla.
Kunnes tajuan,
tämähän oli vain unta.
Ihan kauhean pahaa unta.
Minulla on muutama hyvä ystävä, 
ja aika paljon kavereita.
Ystävät ovat läheisiä ja ihania,
luotettavia ja rehellisiä.
Kaverit puolestaan ovat vain niitä kivoja ja ei niin rehellisiä.