.....

*********************

Olet minun ystävä, 
paras ystävä kaikista ystävistä.
Olemme tunteneet reilu kolme vuotta,
mutta tuntuu että se aika olisi ikuisuus, 
tuntuu niin ihanalta omistaa sinunlainen ystävä.
En ikinä toista sinunlaistasi ystävää tavannut ole,
sinua ei kukaan korvata voi, 
ei kukaan.
Sinä asut kaukana, 
ihan liian kaukana. 
Minusta tuntuu usein tosi yksinäiseltä, 
haluaisin sinut luokseni tänne, 
mutta se mahdotonta on.
Rakastan sinua,
rakastan sinua parhaana ystävänäni.

*****************

Hannelle:

Me on ystävii oltu jo vuodesta 1998 lähtien.
Meillä riitoi on satoja ollut,
ollaan pojista tapeltu,
ollaan kinattu milloin mistäkin,
ollaan umpi riidoissa oltu,
välit katkolla usein meillä oli,
meidän vanhempamme tuntevat toisensa.
Yhdessä on koettu ne ilot ja myös ne surutkin,
on koettu minun poikani syntymä yhdessä,
se on asia jota unohtaa mä ikinä en voi. 
Yhdessä monet bailut on bailattu ja monet siiderit nautittu.
Meillä paljon yhteisiä muistoja on,
ikinä kukaan meitä erottaa ei voi.
Aina me on toistemme luokse takaisin löydetty,
riidoista ja muusta huolimatta.
Mulle tärkee sä edelleen oletkin,
vaikkei siltä ehkä vaikutakka,
mutta tärkeä ja rakas olet.

*********

Minä tiedän että sinä mietit minua vielä,
tiedän että ajattelet minua,
päivisin ja viikottain.
Tiedän sen että rakastat minua,
minä rakastan sinua.
Yritin sinut unohtaa, 
mutta en pysty siihen,
en vaikka kuinka yrittäisin.

Ajatuskin satuttaa minua.
Onhan minulla sinun poikasi,
sinun pieni viaton poika.

Poikasi kohta jo 3-vuotta täyttää,
eikä hänellä tietoakaan kuka hänen isä on.
Hän ansaitsee totuuden tietää,
mutta en tiedä miten asian hänelle kertoisin,
koska tiedän että asia satuttaa,
satuttaa kertoa että isää ei kiinnosta oma poika.

Minun mielessäni liikkuu usein ajatus sinusta ja mitä
ajattelet pienestä viattomasta pojastasi,
vai ajatteletkohan poikaasi koskaan?
Ajatteletkohan ikinä että mitä meille kuuluu?
Minusta tuntuu että et edes muista oman poikasi olemassa oloasi.

*****************

Sinä olit joskus minulle ystävä,
vain paras ystävä,
mutta nykyään olet minulle myös paljon enemmän.
Sinä olet poikani isä,
isä, 
jota poika tuskin ikinä tulee näkemään muutakuin
valokuvista.
Olimme aikoinaan todella läheisiä ystäviä.
Me bailasimme, me juttelimme, me halailimme...
Mutta kunnes asiat johti siihen että aloin odottamaan pientä poikaa,
meidän yhteistä poikaa, jonka sinä hylkäsit.

Minä olen kohta kolme vuotta hänet kasvattanut yksin.
Etkö sinä ymmärrä,
etkö todellakaan ymmärrä miten rankkoja 
nämä vuodet ovat minulle olleet.
Et sinä ymmärrä,
koska sinä meidät hylkäsit,
hylkäsit oman lapsesi.