maanantai 21. lokakuuta 2013

Pieni poikani.

Yhdeksän pitkää kuukautta sinua 
sisälläni kantanut olen,
kunnes pitkä ihana odotus aika 
palkitaan ihanalla poika vauvalla,
sinä olet äidin suuri rakkaus.
Sinua rakastan,
ja sinun isääsi kaipaan,
sinun puolestasi harmittaa,
kun isääsi et nähdä saa.
Sinä olet varmasti isäsi näköinen.
Toivottavasti isäsi muuttaisi mielen 
ja tahtoisi elämäämme tulla,
muuten sinusta huolen yksinäni pidän,
monta yhteistä vuotta sinun kanssasi vietän.
Minä sinun ensi askeleesi näen,
minä sinun ensi naurusi kuulen ja 
sinun ensi sanasi.

*****

Sinä mahassani kiusaat minua päivisin, 
haluaisit jo ilmeisesti tulla 
tähän suureen maailmaan,
odota rakas vielä vähän,
niin sitten saat tulla maailmaan.
Kohta nähdä saan sinut,
oman pienen vauvani,
en voi uskoa vieläkään 
että juuri minusta tulee 
maailman onnellisin äiti.
Sinua odottelen jo maailmaan,
pinnasänky odottaa jo sinua,
minun rakas koirani on 
paikkaasi vartioinut.
Sinusta ja koirastani tulee 
minulle kaksi maailman rakkainta asiaa.
Onneksi kauan enään mene ei,
kunnes sinut syliini saan.
Teen kaikkeni että minusta 
tulee sinulle hyvä ja ihana äiti.

*****

Sinä päivänä kun pienen pieni poikamme syntyi, 
meidän yhteinen poika, 
odotin että olisit meitä tullut katsomaan sairaalaan, 
muttet tullut, 
oli ehkä parempaa tekemistä? 
Minä petyin, 
poikasi pettyi. 
Minä todella luulin ja toivoin sinun tulevan. 
Nyt olen päättänys sinut unohtaa, 
ja elämääni pienen poikamme kanssa kahdestaan jatkaa. 
Mutta muista kusipää, 
sinun on tulevaisuudessa ihan turha tulla oikeuksiasi vaatimaan poikaasi, 
sinä itse päätöksesi teit ja halusit meidät unohtaa. 
En ymmärrä kuka, 
kuka on niin kylmä ja julma, 
kuka voi unohtaa oman poikansa, 
en tunne yhtään ketään toista noin julmaa ihmistä kuin sinä!

Rakastan sinua aina poikamme takia, 
olet osa minua, 
poikamme on osa meitä molempia aina, 
vai pitäisikö minun sanoa että minä rakastin sinua? 
En tiedä sitä enään itsekkään. 
Minulla pyörii mielessäni ajatus ja pelko vain siitä, 
että joskus ehkä tahdotkin oikeudet poikaasi, 
en niitä sinulle halua, 
enkä anna! 
Onneksi minulla on ihmisiä, 
ihmisiä jotka rakastaa, 
jotka välittää, 
ja jotka tukevat minua kun sitä eniten tarvitsen. 
En tarvitse miestä, 
joka hylkää perheensä, 
vaan siksi että on niin helvetin itsekäs.

Mitä vastaan joskus pojalle kun hän alkaa isästään kyselemään, 
mitä sanon jos poikasi tahtoo tavata isin joku päivä? 
Kerronko hänelle, 
että ei isiä kiinosta eikä isi halua kuulla meistä mitään, 
isi ei meitä rakasta. 
Miten lohdutan lasta joka itkee iltaisin kun kaikilla muilla on isi paitsi hänellä?

Minä yritän sinut unohtaa, 
mutta en pysty siihen, 
en vain pysty. 
Ajattelen sinua aina kun katson poikaamme, 
itken usein itseni uneen kun en saa nukuttua. 
Minä olen onnellinen että sain synnyttää pojan, 
aivan ihanan pienen pojan. 
Jota saan rakastaa, 
ja helliä. 
Saan opettaa hänet kävelemään, 
ja polkemaan pyörällä, 
saan opettaa hänelle aivan kaiken, 
ilman että kukaan minulle sanoo "ei noin, ei näin".
Häntä rakastetaan, 
hänellä on aivan ihanat kummit, 
isovanhemmat, 
isoisovanhemmat ja muut sen elämässä olevat ihmiset, 
hänellä on kaikkia muita tärkeitä ihmisiä, 
paitsi ei isiä.

Kirjoitettu 06.05.2011


*****

Ville.

En sinun valintaasi pysty hyväksyä,
sinä yksinään minut jätit,
minä lapsemme yksin kasvatan,
minä häntä yksin rakastan,
ilman sinua,
olisin tahtonut sinulta tukea,
mutta ei,
en sinulta sitä saanut.
Minun paras ystävä jätti,
jäin ilman tukea,
kuten myös sinä jätit.
Olen todella yksinäinen ja pettynyt,
minulla on kamala ikävä sinua,
rakastan sinua ikuisesti.
Haluisin yhdessä lapsemme kasvattaa,
mutta sinä teit päätöksen,
ja jätit meidät yksin.

*****

Haluaisin sinut takas luokseni, 
tahtoisin että olisimme perhe. 
Sinä, 
minä ja meidän pieni taaperomme yhdessä, 
mutta sinä et halua meidän kanssamme olla, 
et halua kantaa vastuutasi omasta lapsestasi, 
et halua nähdä minua enään ikinä. 
Minä tahtoisin nähdä sinut vielä kerran, 
mutta se on mahdotonta, 
ja parempikin näin etten sinua enään näe. 
Ikävä kasvaa muuten suuremmaksi, 
mitä se nyt jo on, 
ja rakkaus kasvaa myös suuremmaksi. 
Sinun on turha yrittää tulla elämäämme myöhemmin kun lapsi kasvaa ja alkaa tajuamaan asioita, 
sinun päätös on se minkä olet päättänyt ja tehnyt, 
olet hylännyt meidät. 
Oli meilläkin joskus jotain hyvääkin, 
todella pitkä ystävyys ainakin jos ei muuta. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti